Feenix

Paria viikkoa ennen suunniteltua purkaamolle vientiä minuun otettiin yhteyttä tämän blogin tiimoilta ja auto haluttiin ostaa. Ostajalla oli tarvetta moottorille ja muulle konepellin alla olevalle tekniikalle eikä muulla ollut väliä. Tämän pohjalta myin auton tänään "ajokuntoisena" ilman matkustajan penkkiä. Kauppahinta jäköön suoraan kertomatta, mutta suuruusluokka oli "alle puolet halvimpaan nettiauton st200-malliin nähden". Ostaja saanee edes hieman cashbackia talvirengassetistä vanteineen ja ehkä joku maksaa kesärengassetistäkin muutaman roposen. Iskarit ja jouset saattavat myös kiinnostaa jotakuta, ainakaan katsastuksessa niistä ei ole tullut tähän mennessä moitteita. Ei se Mondeo vielä suostunutkaan täysin kuolemaan, vaan Feenixin lailla nousee raadostaan toisen korin voimanlähteeksi. Tekniikalla pitäisi kaiken järjen mukaan olla vielä kilometrejä roppakaupalla jäljellä. Tämä blogi oli tässä, over and out.

Yhteenveto:

• 5v, 6kk, 7p
• 74tkm
• Huollot ja muut tuunaukset 11500€
• Ostohinnan ja myyntihinnan välinen erotus 4500€
• 242€/kk ilman vakuutuksia (arvio 54€/kk). polttoaineita ja katsastusmaksuja.

Tuunausten vuoksi arvosana 5/5.

Saattohoitoa

Hiljaiseloa blogin kanssa on mennyt pari vuotta. Pohjaa laitettiin paikallisessa ruostekorjausfirmassa kuntoon hiekkapuhaltamalla perä ja asianmukaset tökötit pohjaan. En tiedä oliko rahallisen panostuksen arvoista, mutta eipä tarvinnut pohjaa alkaa hitsailemaan missään vaiheessa.

Jos autoa haluaisi vielä tekohengittää, niin seuraavaksi pakoputken takapöntöt menisivät vaihtoon molemmilta puolilta. Sisäilman puhallin on myös alkanut lakkoilemaan ajoittain, taustapeili jäi toissapäivänä säätäessä käteen ja tupakansytyttimen 12V virtaliitinkin toimii vain ajoittain. Ruostekorjauksia pitäisi myös tehdä perinteiseen paikkaan takaluukun alareunaan ja tankin korkin reunaan. Näitä ei kuitenkaan tehdä.

Tilasin syyskuun alussa uuden RS Octavian, jonka luovutus lienee tammikuussa 2016. Tämän jälkeen vien Mondeon purkaamolle ja näin ollen se saa lähteä arvokkaasti ns. saappaat jalassa. Soittovehkeet on purettu jo pois ja matkustajan etupenkistä tulee hyvä ajotuoli PS4 Project Cars-sessioita varten. Octavian kanssa lienee omat rassauksensa luvassa, mutta se tarina on uuden blogin asiaa.

Sähköpenkki ja tutkat kuntoon

Lisätään vielä viimeiset kuvat pari vuotta jälkijunassa, mitä tuli tehtyä 2013 syksyllä. Päiväsin tämän tekstin suurin piirtein tapahtumahetkeen. Sähköinen penkin korkeussäätö ja Steel maten parkkitutkan asennus.

Kuskin penkin alta kaivettu korkeussäädön moottori irti. Osa ostettu ebaystä. Mukana tuli hyvät ohjeet, messinkinen hammasratas rikkoutuneen muovisen tilalle yms. Lopputuloksena korkeussäätö kyllä toimi, mutta se ei jaksanut nostaa korkeutta  kuskin istuessa penkin päällä :-). Hieman keventämällä toimii OK.

Steel maten unboxaus.

Reijät puskuriin mukana tulleella terällä. Puskuri oli aika v-mäinen irroittaa, kun pultteja ei nähnyt maan tasolla duunaillessa.

 Anturien maalaus auton väriseksi.

Ohjausboksi piiloon sivukoteloon. Tämä on langaton malli, eli parkkitutkan näytölle ei tarvinnut vetää omaa johtoaan boksista. Virran ryöstö peruutusvaloilta.

Jokaiselta anturilta lähtee oma johtonsa boksiin.

Tutkasta oli kyllä suuri apu ja voin varauksetta suositella tätä Steel maten tutkaa. Oikean virtajohdon löytäminen näytölle oli hieman haastavaa, koska johto ei ollutkaan saman värinen taaksepäin menevässä johtonipussa, kuin mitä peruutusvalolle meni takaumpiossa. Oikea löytyi yhden hudin jälkeen.

Antureiden liimaus ja johtojen siistiminen.

...ja puskuri kiinni. Sivulevikettä ei ole vielä tässä kuvassa saatu liimattua.

Pellit pakettiin

Bästa tittare, nyt näissä kuvissa menee varmaankin sekaisin oikea ja vasen puoli, mutta älkää hämmentykö, en viitsi alkaa peilaamaan niitä. Molemmilla puolilla tilanne oli about yhtä karu helmojen suhteen, oikealla oli enemmän vaurioita myös rengaskotelon takaosassa. Kerrotaan tässä nyt vaan sitten miten tein tuon homman. Muutama kuva luonnollisesti puuttuu, kun kameramiestä ei ollut mukana 24/7. Niin joo, kuvia klikkaamalla ne saapi hivenen isommaksi. Kysykää kommenteissa, jos haluatte tietää jotain.

Sanotaan tuosta hitsaamisesta sen verran, että viimeksi hitsasin 23v sitten yläasteella teknisen työn tunnilla. Siitä huolimatta en nähnyt itse tekemisessä muuta pahaa kuin työkaluihin panostamisen ja vapaa-ajan menettämisen. Ammattimies olisi ottanut tästä showsta perstuntumalla 3000€. Itse tehdessä meni ehkä 1000€ sisältäen Migin (500€). Jos joku haluaa ostaa vähän käytetyn Migin niin saa ottaa yhteyttä :-)

Aloitellaan tätä huonompaa oikeaa kylkeä. Ulkopeltiä on otettu pois niin, että sisäpeltiin pääsee käsiksi ja näkee mikä se mädän aste sillä puolella on.

Mätä osa rälläköidään pois, sen jälkeen sommitellaan korjauspala paikalle, jotta ulkopellillä on jotain mihin kiinnittyä. Tankkia lähinnä oleva pala liimataan Motonetin Dinitrol liimaus/saumausmassalla ja muutamalla läpiporatulla poraruuvilla. Tankin korkin välistä huohottaa kuitenkin sen verran höyryä, etten halunnut tuoda 3000 asteen hitsauslämpöä niihin potentiaalisiin höyryihin. Tulevaisuus kertoo kuinka huono ratkaisu tämä oli.

Kotelon nurkkaan hitsasin tuollaisen laatikon, jonka hakkasin peräkontin puolelta paikalleen, kiinnitin poraruuveilla ja Dinitrol-massalla. Edelleen ollaan tankin korkin lähellä.

...ja välillä tietysti satoi ja näissä olosuhteissa ihminen yrittää damage controlia.

Nyt me sitten vaihdetaan toiselle kyljelle, koska sieltä on paremmat kuvat. Sama kaava molemmille puolille.

Piirrellään edellisen puolen kokemuksen perusteella sopiva leikkauslinja ja leikataan se Dremelin 38mm metallilaikalla. Jos teillä on niitä Dremeliin sopivia piraattilaikkoja ruuvikiinnityksineen niin heittäkää ne helvettiin ja ostakaa Dremelin omia pikalukolla olevia metallilaikkoja. Niillä saa jotain aikaan ja ne kestää merkittävästi pidempään kuin halvat kopiot. Tämän takakaaren leikkaamiseen menee about yksi 38mm laikka kokonaan.

Setäpä vähän raottaa ja kurkkaa (perverssit mielikuvat ovat omianne)... Ehjältä näytti ulos, mutta massa on koko matkalta ihan hapertunutta scheissea ja ruostuminen on alkanut peltien välissä. Tätä siellä teidän mk2-mondeoiden "ehjissä" kaarissa on. Hetken ovat vielä "Ehjiä".

Takakaaren ulkopelti leikattu irti ja samalla porattu auki muutama pistehitsi ulko- ja sisäpeltien välistä pellin irroittamiseksi. Poraamisesta lisää tuonnempana.

Ja sisäpellin korjaus alkaa. Postimerkki kerrallaan tehdään. Ruuvipenkin kanssa tehdään korjauspalaan 90 asteen kulma osoittaen sisäänpäin ja maalasin korjauspalat CRC Galvacolor sinkillä. En tehnyt puskusaumaa, vaan pellit jäivät 1-3mm päällekkäin ettei tulisi hitsatessa reikää niin helposti.

Tässä kokonaiskuvaa, pari sammutuspeitettä kipinämikkona ja näkösuoja taaksepäin, ettei paista UV-liekki naapurin mukulaa tahikka mummua silmään postia hakiessa.

...Pala kerrallaan...

Helmakotelon reikä tarttee myös tukkia pyöräkotelosta päin. Tästä se lähtee. Osin hitsaamalla, osin Dinitrolin massalla.

Helmakotelon irroitan yläreunasta tuota liimavanaa pitkin, koska se jää joka tapauksessa ST200-levikkeen alle piiloon. Alasauma irroitetaan niin, että tehtaan pistehitsaukset hiotaan esiin ja porataan ne auki. Porasin 8mm kovimmalla mahdollisella IKH:n terällä hitsipaikkoja niin, että ensimmäinen pelti näytti about irronneen. En siis porannut läpi, koska tarvitsen pohjapeltiä vielä tulppahitseihin.

Helmakotelon takaosa oli ruostunut niin pahoin, ettei siitä ottanut hiomisenkaan jälkeen selvää missä pistehitsit ovat. 2h väänsin ruuvimeisselillä ja purkuraudalla pelkkää alareunaa irti (per puoli), vaikka olin porannut ne jo "auki". Helvetin iso homma. Parempi työkalu olisi ollut tarpeen.

Pistehitsit on nyt porailtu ja yläreuna vedetty Dremelin 38mm metallilaikoilla. 2,5 Dremel-laikkaa menee tuon yläreunan avaamisessa. Oi jospa olisi iso kompura ja karahiomakone siihen... ja 200 muutakin kärkeä.

Tässä näkyy melko hyvin tuosta alanurkasta mitä kaikkea poistin. Helman alanurkkaan on hitsattu pieni vahvikepala vääntyneen ja puhkiruostuneen osan kohdalle. Ulkopelti hiotaan murjaanintukkalaikalla liimattavalta alueelta. Kemikaaleina Noverox, CRC Galvacolor Zinc ja paikoin Hammeriten hopeinen direct to rust paint.

Korjauspelti on tässä paikallaan, elikkä LIIMASIN tuon takakaaripalan kaikkialta muualta paitsi helmasta, josta tulppahitsasin sen alasaumasta. Tulppahitsauksesta myöhemmin. Liimana käytin Motonetin Bison Metal Epoksia yhtään tietämättä soveltuuko se tähän vai ei. 3M koriliimaa on kehuttu intternetissä, mutta Suomalaiset riistäjät velottaa siitä 80e/200ml. Samaa 200ml purkkia saa ebaystä 25 puntaan plus postit. Liima sivellään ulkopeltiin, painetaan korjauspala kiinni ja porataan muutama poraruuvi pelleistä läpi pitämään osaa paikallaan.

Sitten hitsataan helma. Ei se metallin sulattaminen isoa vempelettä vaadi. Helvetin hyvä budjettiluokan invertteri-MIG, sanonpa vain. Säädät nupista kuinka paksua peltiä aiot hitsata, niin tämä veijari säätää virran oikeaksi. Toisella potikalla säädetään kaarta/langansyöttöä. Luulen, että halvimmalla "kahden virtavaihtoehdon" Migillä olisin ollut ihan kusessa. Kun tämän metkut oppi, niin ydintäytelangan haju siivitti menestykseen. Saumoilleni ja reijilleni voi nauraa halutessaan, mutta ilmaiseksi en saanut itseäni parempaa tekijää.

Korjauspalana toimivan helmapellin alareunaan on porattu 8mm poralla reijät noin 10cm välein. Helmapelti kiinnitetään lukkopihdeillä paikalleen alareunasta ja tulppahitsataan alareuna paikalleen. Tulppahitsauksessa metallisula tehdään ensin reijän läpi sisäpeltiin ja sulaa laajennetaan niin, että se ottaa kiinni ulkopeltiinkin. Ajaa pistehitsin aseman kotikonstein. Alareuna ensin kiinni tulpilla ja sitten repsottavan yläreunan kautta vähän Tectylin kotelosuojaa sisään. Tämän jälkeen aletaan hitsaamaan yläreunaa kiinni aluksi heppaillen, sitten muutama sentti kerrallaan eri paikoista. Reikää tulee paikoin.

Vähän se kärähtelee hitsatessa ja mikäli toisella puolella on massaa hitsauspisteen välittömässä läheisyydessä, niin se voi leimahtaa tuleen. Ulkopuolinen tuli ei haittaa kun sen saa sammumaan kyllä. Sedät kertoi että paineilma on hyvä apu jäähdyttämisessä, mutta älä käytä spraypullossa olevaa paineilmaa. Kun se ensimmäisen kerran teki metrin liekin hehkuvaan saumaan puhaltaessani, niin ymmärsin että ei se ilmaa ole mitä sieltä pullosta tulee :-) Pari kertaa päädyin ruiskuttamaan vettä reijän vierestä sisään, kun kotelon sisällä paloi liekki. Hiilarisammutin olisi ollut hyvä tässä.

Elikkä vanhaa fraasia mukaillen:"Hyvää yritin, mutta reikää pukkaa." Sauma tasoitetaan rälläkällä siistiksi, jonka jälkeen pensseli-setä levittää Bera-Fix juotospohjaa sauman päälle. Aine poltetaan pellin pintaan kiinni, jolloin siihen palaa lyijyä/tinaa sisältävä pintakerros. Koritinan saa kiinnittymään puolestaan tähän.

Kama on levitetty, poltetaan se kiinni toholla sinisellä liekillä. Käy koko sauma läpi, eli harmaana oleva tahna kiehahtaa tohon alla ja muuttuu kirkkaan sulaksi tinaksi. Kuona-aineena jää tummaa rasvaista kamaa, joka hyytyy tina-sauman pintaan. Lämmittelin itse tätä mustaa möhnää lopuksi hieman toholla ja pyyhin sen lämmettyään trasselilla pois. Jäänne on vahvasti hapanta, joten laitoin vielä trasseliin nestemäistä klorinia (emäksinen aine) ja pyyhin sauman sillä. Näin pinta neutralisoidaan eikä happo jää aiheuttamaan korroosiota jatkossa. Tässä kuvassa taitaa olla jo koritinat ensimmäisen kierroksen jälkeen paikoillaan.

Tuokiokuva "saumasta" koritinauksen ja sulattamalla tehdyn silottelukerran jälkeen. Ylimääräiset hiotaan tinaviilalla tms pois. Itse käytin halpaa Bilteman karkeaa raspia. Kun koritina on hiottu, niin pohjamaalit + muu tarvittava käsittely päälle. Mä tuuppasin tähän vielä sitä Motonetin Dinitrol-liimaa päälle täyttämään kolot. Se tuntui hyvältä ajatukselta ja tämän lisäksi ST200-helmalevike kiinnittyy liimaamalla tuohon saumaan, joten työn jälki jää piiloon anyway,

Pakkelia pintaan, Plastic Paddingin PP100 muistaakseni.

Kuivuttuaan hiotaan ja pohjamaalit päälle. Tämä on vasta ensimmäinen pakkelikerros, joten tää homma täytyy vielä uusia niin monesti kuin omaa silmää miellyttää. Silota niin hyvin kuin jaksat tai osaat, pohjamaali, automaali ja lakka päälle.

Rengaskoteloon laitoin litraisesta Tectylin alustamassapurkista reilun kerroksen koko pyöräkoteloon. Kuivuttuaan sisälokari paikoilleen.

Tässä välissä hioin pari tuntia ulkoruostunutta varapyöräkoteloakin, mutta ei sinne vaan yllä joka paikkaan. Soitan alkuviikolla paikalliselle ruostekorjauspuljuun ja kysyn mitä takaosan hiekkapuhallus ja pohjamaalaus maksaa. Suurilta pinnoilta olisin päässyt tilanteen tasalle, mutta saumat ja painaumat - ei vaan pystynyt kotikoneilla ilman nosturia. Hinta-arvio hiekkapuhalluksesta 300€.

Nysse vasen puolikin on siinä kunnossa missä oikea, eli sisälokari on paikoillaan ja odotellaan sellaista säätä, millä saisi vetää viimeisen pakkelikerroksen takakaariin. Sitten kuivuttaan hionta  pohja + pinta + lakka. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Korroosion kartoitusta

Autoa katsellessa oli selvää, että paha setä Ruoste oli käynyt kylässä. Täytyi ottaa vihdoin lusikka mulkosilmän sorkkaan ja alettava katsomaan tarkemmin levikkeiden alle ja sisälokarien taakse. Ennen puuhaan ryhtymistä ajattelin optimistina, että tässä vain leikataan hieman takakehän mätää ulkopeltiä pois ja liimataan Motonetistä ostetusta takakehäpalasta sopiva osa päälle. Sitten vain pakkelit niskaan ja maalit päälle. Eiks niin?

Takakehät näyttivät molemmilta puolilla tältä. Kyllähän sieltä päivä paistaa läpi, eli reijät ovat sekä ulko- että sisäpellissä. Näiden välinen sauma näytti myös epäilyttävältä lähes koko kehän matkalta...

Puskurin päälle kasautuva lumi ja jää raapivat joka talvi tuon takaluukun reunan auki. Puskurin ja luukun väliin jää pari milliä tyhjää, joten ei siihen kummoista pasketta tarvita, kun maali rapautuu irti. Tämän ruostevaurion korjaaminen on triviaalia, joten en palaa tähän.

Tuulilasin ylänurkasta on maali kupruillut jo pari vuotta, enkä ole laiskuuksissani sillekään mitään tehnyt. Listan poistamisen jälkeen näkymät olivat tässä. Hiomalla ei tullut läpireikää esiin, joten kokeilen tähän Noveroxia pohjalle pari kerrosta ja sitten Hammeriten hopeinen ruosteenestomaali päälle. Täytyy tarkastaa tilanne ensi keväänä.

Helmalevikkeen irroittaminen oli oma hommansa, mutta Fein Multimaster on ystävä hädässä talttakärkineen. Joku (en minä) on ryssinyt tuon helman alun perin tunkilla tai nosturilla vinoon. Sauma on vino, kotelossa lommo ja alareuna näyttää läpiruostuneelta...

Sisälokarin irroittamisen jälkeen helmakoteloa vasten pellin päällä makasi puoli pistolapiollista kosteaa savea. Mitähän siellä alla lienee?

Kato perskeles, siellähän on reikä helmakoteloon. Korostetaan että tämä sama tilanne vallitsee molemmilla puolilla.

Sisälokarin alla on muutakin pitkälle edennyttä ruostevauriota. Yläreunassa näkyy tuo ulko- ja sisäpellin sauma, mikä enteilee työtä...

Tankin puolella tuo pyöräkotelon takaosakin on ihan lahoa paskaa. Bensahöyryt lienee avittaneet omalta osaltaan maalipinnan rapautumista. Kuvassa näkyvä puskurin ohjaustappi jäi käteen pelteineen nykäisemällä ja tuuletusaukon nurkka oli suostunut puhki, eli tuota nurkkaa rassaamalla sai kouransa työnnettyä takakontin sisäpuolelle koteloon.

Varapyöräkotelossakin on kuprua, mutta mä luulen että tuon saa vielä hiomalla ja tököteillä kiinni niin, että se kestää muutaman vuoden. Hiekkapuhallus olisi ässää, mutta mahdollisuutta siihen ei ole, joten taidan kyhnyttää sitä murjaanintukkalaikalla jossain vaiheessa muutaman tunnin...

Helmakotelon yläreuna on leikattu auki ja peltiä alaspäin vääntässä takapään pistehitsauksista oli muisto vain. Helmakotelon sisällä on niin ikään puolikas pistolapiollinen kuivempaa muhjua. Takaosa näyttää siltä, että se kaipaa hieman tuoretta peltiä seurakseen. Tuohon yläreunan leikkaukseen käytin lähes kaikkea muuta paitsi rälläkkää. Feinin segmenttisahanterää pääasiassa, lisäksi peltisaksia ja ties mitä.

Helmakotelo siistiytyy nokkaa kohti mentäessä ja tässä näkyykin väännettynä se osa helmakoteloa, minkä lähdin tälle puolelle uusimaan.

Takakehän ulkopeltiä on niistetty sen verran, että tästä pääsee korjailemaan takakehän sisäpellin niin, että kehän puolellekin tulee jotain tarttumapintaa liimattavalle ulkopellille. Työkaluina tässäkin pääasiassa Fein ja peltisakset.

Tämä kuvasarja muodostui 1-17.7.2013 välisenä aikana, eli runsaat kaksi viikkoa meni kalenteriajassa ensimmäisestä kuvasta viimeiseen kesäloman aikana. Välillä käytiin muutaman päivän reissulla Tallinnassa, välillä oli paskaa säätä ettei voinut tehdä, välillä oli jotain muutakin hommaa ja aika paljon piti miettiä ja arpoa.

Miksi Fein ja peltisakset? Kävin 5.7.2013 suorittamassa tulityökortin omaan piikkiini ihan vain tätä härdelliä varten. En ole aikaisemmin leikannut peltiä rälläkällä ja vähän hirvitti ryhtyä puuhaan. Koitin päästä mahdollisimman pitkälle ilman tulitöitä, mutta kyllähän se tässä pikkuhiljaa selvisi, että ei niitä voi välttää. Helmakoteloa kun ei saa liimata, vaan se on hitsattava. Siinäkään pelkkä yläreunan heppailu ei riitä (lähde).

Tapahtuu seuraavassa postauksessa...

Tästä se sisäpellin rakennus lähtee, mätä pois, korjauspalan muotoilu ja kiinnitys. Vasemmassa ylänurkassa oleva pyöreä juttu kertoo syyn siihen miksen hitsannut tätä kyseistä sisäpellin palaa, mutta saa nähdä mitä muille korjauspaloille tapahtuu... Ainakin varastoon ilmestyi tässä vaiheessa Telwin Technomig 150 Dual. Ei ole liimapyssy se, vaikka liipaisin löytyykin.

Jarrumiehen vastaisku

Pari viikkoa kesärenkaiden vaihtamisen jälkeen alkoi tuntumaan tärinää vasemman etupyörän suunnalta kovemmissa jarrutuksissa. Jotenkin vistotti ajatella, että 20tkm ajettu EBC Ultimax-kiekko olisi kieroksi mennyt, joten päätin käyttää auton tässä vaiheessa ohjelman mukaisessa Laajassa kuntohuollossa ja pyysin syynäämään hiemen tarkemmin.

No kyllä se levy hivenen heidänkin mielestä kiero oli, mutta olivat sitä mieltä, että se saattatisi kulua myös itsestään suoraksi. Psykologiaa tai ei, mutta sen jälkeen tärinä tuntuikin vaimenevan päivä päivältä. Noh, ajelen tyytyväisenä niin pitkään kuin uusia oireita ilmenee.

Muita huomioita huollosta:

Pakoputken etujousto ratkennut
Etulevyt kierot
Takana puslissa murtumaa
Apulaitehihna kulunut
Takana pakoputken lämpösuoja irti
Pakoputken takapöntöt vaihtokunnossa.
Helmakoteloiden takaosat puhkiruostuneet

(Tämä teksti on kirjoitettu heinäkuun lopulla, mutta päiväsin sen tapahtumahetken kohdille. Jossain vaiheessa tulee tuoreempi selonteko ruostekorjauksista ja siitä kuinka tilanne ei ollutkaan ruusuisten kuvitelmien kaltainen.)

Talven taikaa

Vastasatanut 10cm lumikerros riemastutti matkan tekoa joulukuun alussa. Lumi peitti sopivasti kaistojen rajat katukivineen ja vasemmalle käännyttäessä mutka meni pitkäksi. Oikea eturengas osui viistosti katukiveen ja matka oli tämän jälkeen varsin vaappuvaa nopeuden ylittäessä 60kmh. Pikavisiitti Nokian Vianorille osoitti, että vanne oli kiero kuin savolaisen mieli. 550g painoilla renkaan olisi saanut näennäisesti tasapainoon. Päivän arpomisen jälkeen päädyin ostamaan Vianorilta uudet vanteet, eli nyt olisi kolme ehjää ja yksi muotopuoli takapihalla niistä kuusipuolaisista Rodaneista, mistä on kuvia aimmissa postauksissa.

Katsastuksen aikakin koitti. Muuten meni rattoisasti, mutta jousituksen pohjaanlyöntikumi oli tullut osittain poikittaisen tukivarren jousikupista läpi, joten se täytyi korjata. Päädyin vaihdattamaan uuden tukivarren. Kallistuksenvakaajan yhdystanko oli myös takaa oikealta poikki, joten ne vaihdettiin samalla kummallekin puolelle.